tiistai 17. heinäkuuta 2012

Johanna Tukiainen mustalainen?

Ei tässä ole Tuksusta mitään. Mitä siitä nyt voisi kirjoittaa enää? Sääliä kannattaisi mieluiten ja kerätä kolehti, jotta hänet saataisiin hoitoon. Haukun mieluummin jotakuta, joka ymmärtää sen myös. En hauku Martti Servoa, koska hän on hyvä ja välkky. En hauku myöskään Ylppöä, koska olen hänet tavannut. Miellyttävä tyyppi myös. Haukutaan siis taas jotain turhaa... Tokkopa ne sitä silti ymmärtävät. Mikä noita tummia vaivaa? Suomalaiset romaanit on toudella kummalisia. Jos ne on yksin, osaavat käyttäytyä oikein hyvin (ainakin useimmiten), mitä nyt hieman kovaäänisesti puhuvat... Mutta annas olla kun niitä on vaikka vain kaksi... tai kolme... niin kyllä alkaa tapahtua. Olin pari viikkoa sitten elokuvissa ja sinne pamahti 3 ihan nättiä mustalaisteinityttöä. Tulivat sisälle niin, että varmasti kaikki huomasivat. Kova meteli ja kännykkään puhuminen (lue huutaminen) sai kaikkien huomion. Hyssyttelystä huolimatta eivät tytöt hiljenneet vaikka leffa alkoikin. Seuraavaksi alkoi paikkojen vaihtelu, kännyköitä unohtamatta. Yksi jopa tiputti puhelimensa, jota he sitten etsivät metelöiden penkkien välistä. Seuraavaksi tytöt keksivät ulko-oven, josta tietenkin tuli valo sisään pilaten leffanautinnon muilta. Pari käyntiä ulkona, kassi oven väliin ja takaisin poikaystävän kera ja jälleen hieman paikkojen vaihtelua, mölyämistä ja muuta häiriötä. Heillä meni varmasti puolet elokuvasta hukkaan ja pilasin myös minun nautintoni ja tietenkin m onen muunkin. Myös aivan turha varkaus, 10 euron takia (lipun hinta) kun päästivät poikaystävänsä sisään takaovesta. Teattereihin pitäisi lisätä valvontaa, vaikka kameroiden avulla... Eihän tästä tule mitään. Perseestä, sanon minä! Otan ensi kerralla pari skini-frendiä mukaan. Saadaan kunnon soppa aikaiseksi. heippa